Ääniäaltoja

Ääniäaltoja ovat paineen vaihteluita, jotka etenevät väliaineessa, kuten ilmassa, vedessä tai kiinteässä aineessa. Ne syntyvät, kun jokin kohde värähtelee, mikä saa ympäröivän väliaineen hiukkaset liikkumaan edestakaisin. Tämä liike leviää aaltoliikkeenä eteenpäin, kuljettaen energiaa, mutta ei itse väliainetta. Äänen nopeus riippuu väliaineen ominaisuuksista, kuten sen tiheydestä ja kimmoisuudesta. Tiheämmässä tai jäykemmässä väliaineessa ääni etenee yleensä nopeammin.

Ääniäaltojen ominaisuuksia ovat taajuus, aallonpituus ja amplitudi. Taajuus määrää äänen korkeuden; korkea taajuus tarkoittaa korkeaa ääntä. Aallonpituus puolestaan liittyy taajuuteen ja äänen nopeuteen. Amplitudi kuvaa paineen vaihtelun suuruutta ja määrittää äänen voimakkuuden eli intensiteetin. Voimakkaat äänet ovat amplitudiltaan suurempia. Ihmiskorva pystyy havaitsemaan ääniä tietyllä taajuusalueella, tyypillisesti noin 20 hertsin ja 20 kilohertsin välillä. Ääniä voidaan heijastaa, taittaa ja diffraktoitua, samoin kuin muita aaltoliikkeitä. Esimerkiksi kaiut ovat äänen heijastumista.