kimmoisuudesta

Kimmoisuus on kyky palautua muotoon tai kokoon sen jälkeen, kun siihen kohdistettu muoto- tai voima on poistettu. Se voi viitata sekä fyysisten materiaalien ominaisuuteen että laajempaan kontekstiin, kuten biologisten kudosten tai ihmisen psyykkisen resilienssin ilmaisuun.

Fyysisessä kontekstissa kimmoisuus tarkoittaa sitä, että materiaali voi taipua tai venyä suhteellisen pieneen määrään ilman pysyvää muodonmuutosta. Deformaatio syntyy kohdistetusta stressistä; kun stressi poistuu, osa tai kaikki muodonmuutoksesta palautuu. Sitä voidaan kuvata materiaalin elastisella modulilla, kuten Youngin moduli, sekä materiaalin palautumisaikaan liittyvillä ominaisuuksilla. Elastiikkinen käyttäytyminen voi olla melko lineaarista pienillä venytyksillä tai epälineaarista suuremmilla kuormituksilla.

Monet materiaalit ovat elastisia vain rajoitetun venytyksen sisällä; elastisen jälkeen voi seurata plastinen muodonmuutos, joka ei pala takaisin kokonaan. Lisäksi monet materiaalit ovat viskoelastisia, mikä tarkoittaa, että palautuminen tapahtuu ajan myötä ja vaste riippuu kuormituksen nopeudesta sekä historiasta. Tämän vuoksi kimmoisuus yhdistyy usein sekä nopeaan että viiveellä tapahtuvaan vasteeseen.

Biologisessa kontekstissa kudosten kimmoisuutta pidetään osana kokonaisominaisuuksia; esimerkiksi jänteet, valtimoiden seinät ja kollageeni ovat viskoelastisia, ja niiden vaste riippuu sekä lämpötilasta että kuormituksen nopeudesta. Biologinen kimmoisuus vaikuttaa esimerkiksi verenkiertoon, nivelten toimintaan ja kudosten energiavarastointiin.

Psyykkinen kimmoisuus, eli resilienssi, kuvaa yksilön tai yhteisön kykyä sopeutua vastoinkäymisiin ja toipua. Siihen vaikuttavat sekä ominaisuudet että ympäristötekijät, kuten sosiaalinen tuki, ongelmanratkaisukyky ja tunteiden säätely. Resilienssi mitataan kyselyillä ja käytännön toiminnalla.