Äänieristysvaatimukset

Äänieristysvaatimukset ovat rakennusten suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviä teknisiä reunaehtoja, jotka määrittelevät, miten hyvin tilat eristävät ääntä sekä sisä- että ulkopuolelta. Niiden tarkoituksena on vähentää ei-toivottua melua, parantaa elinympäristön viihtyvyyttä sekä tukea asukkaiden terveyttä ja työhyvinvointia.

Vaatimukset jakautuvat pääasiassa ilma-äänieristykseen (äänet siirtyvät ilmavälin kautta) sekä iskunäänieristykseen (äänet siirtyvät rakenteiden kautta, esimerkiksi lattian ja seinien liitoskohdista). Lisäksi huomioidaan rakennusosien kokonaisvaimennuskyky sekä liitosten, ovien, ikkunoiden ja ilmanvaihtojärjestelmien äänieristys sekä mahdolliset flanking-äänet.

Mittaaminen ja standardit: Äänieristysarvot ilmoitetaan desibeleinä. Ilma-äänieristystä ja iskunäänieristystä mitataan standardien mukaan; yleisiä viitejulkaisuja ovat EN- ja ISO-standardit sekä kotimaiset RakMK- ja RT-ohjeet. Esimerkkejä ovat EN ISO 140-3 ja EN ISO 140-4 sekä EN 717 -sarjan menetelmät.

Suunnittelussa äänieristys otetaan huomioon rakennusmateriaalien massan ja jäykkyyden valinnoissa, tiivistysratkaisuissa sekä liitoskohdissa. Huomiota kiinnitetään myös ovien, ikkunoiden sekä lattia- ja välipohjaratkaisujen äänieristykseen ja mahdollisiin flanking-ääniin.

Vaatimusten noudattaminen tapahtuu suunnitteluvaiheessa, rakentamisen aikana ja myöhemmin tehdyissä korjaustoimenpiteissä. Hyvä äänieristys parantaa asumis- ja työoloja sekä voi pidentää rakennuksen käyttöikää.