Äänenpaineet

Äänenpaineet ovat ilmanpaineen paikallisia vaihteluita, joita syntyy, kun ääniaalto kulkee ympärillämme. Ne ovat olennainen osa äänen kantautumista ja voivat olla sekä lyhytaikaisia luonteeltaan että kestoisia. Äänenpaineiden suuruus vaikuttaa siihen, kuinka kova ääni koetaan sekä millaisia vaikutuksia sillä voi olla terveyteen ja ympäristöön.

Mittaaminen ja yksiköt. Perusmitta on äänipaine p, jonka yksikkö on pascal (Pa). Äänenpaineen taso ilmoitetaan yleisimmin desibeleinä desibeliasteikolla suhteessa viitepaineeseen 20 mikroPascaliin (µPa), eli dB SPL. SPL-lukema lasketaan kaavasta Lp = 20 log10(p/p0), missä p0 on 20 µPa. Tämä tarkoittaa, että pieni painepoikkeama voi muodostaa suuria dB-arvoja.

Painotus ja taajuusvaste. Äänitasoja voidaan mitata eri tavoilla: SPL (ilman painotuksia), dB(A) ja dB(C) -painotuksilla. dB(A) on yleisesti käytetty, koska se huomioi ihmisen kuulon herkkyyden eri taajuuksilla. dB(C) painottaa matalampia taajuuksia paremmin. Lisäksi mitataan sekä RMS-arvoja että huippuarvoja (peak), mikä kertoo paineen hetkellisen suurimman arvon.

Sovellukset ja terveys. Äänenpaineiden mittaaminen on keskeistä sekä ympäristö- että työkäytössä. Pitkäaikainen altistuminen korkeille äänitasoille voi aiheuttaa kuulon heikkenemistä, väsymystä ja stressiä. Säädökset ja ohjeet melun rajoittamisesta ja suojavarusteiden käytöstä vaihtelevat maittain ja kontekstin mukaan, mutta yleisesti työpaikoilla ja kaupunkialueilla pyritään rajoittamaan haitallisia melutasoja.

Mittaus ja laitteet. Äänitasoa mitataan äänitasomittareilla, jotka voidaan kalibroida 1 kHz, 94 dB referenssitaajuudella. Mittaukset voivat sisältää taajuus- ja aikakriteerien huomioimisen sekä eri painotukset, jotta tulokset vastaavat tarkoitettua käyttötarkoitusta.