kantautumista

Kantautumista on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan jonkin asian saapumista tai ulottumiseen saamista vastaanottajalle tai alueelle. Verbin kantautua perusmerkitys on “tulla perille kulkeneena tai kantautuneena” ja sitä voidaan käyttää sekä konkreettisten aistittavien ilmiöiden että epätieteellisten, mutta yleisesti havaittavien asioiden yhteydessä. Kantautumista kuvaa usein se reitti tai mekanismi, jonka kautta tieto, haju, ääni tai viesti saavuttaa vastaanottajan.

Käyttökontekstit ja esimerkit. Tiedon tai uutisen kantautuminen on yleinen ilmiö: “Uutiset kantautuivat meille jo illalla.” Haju tai melu voivat kantautua tiloista toisiin: “Haju kantautui keittiöstä olohuoneeseen.” Myös sosiaalinen ja kulttuurinen viestintä voidaan kuvata kantautumisena: “Tietoa kantautuu verkostojen kautta.” Kantautumista käytetään usein kuvaamaan ei-toivottuja tai yllättäviä vaikutuksia, kun jokin viesti saavuttaa ihmiset odottamatta tai nopeasti.

Muoto ja taivutus. Kantautuminen on nominaali verbistä kantautua, ja kantautumista käytetään esimerkiksi lauseissa, joissa viitataan prosessiin tai ilmiön vaikutukseen vastaanottajalle: “kantautumista” on partitiivimuoto, jota tarvitaan monissa lauserakenteissa. Kielitoimistollinen oikeakäyttö korostaa yleensä ilmiön epämuodollista, arkipäiväistä luonnetta, mutta termi esiintyy myös tieteellisissä ja journalistisissa yhteyksissä kuvaamassa tiedon tai aistinvaraisen signaalin leviämistä.

Näin ollen kantautuminen kuvaa sekä fyysisen että aseptisen, ei-maanisesti näkyvän ajanjakson ilmiötä, jossa jokin asia saavuttaa tietyt vastaanottajat tai alueet.