Älykkyys

Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia, ymmärtää ja soveltaa tietoa sekä ratkaista ongelmia ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Se ilmenee monissa kognitiivisissa toiminnoissa, kuten muistissa, päättelyssä, kielessä, suunnittelussa ja visuaalisessa hahmottamisessa. Älykkyys on monimuotoinen ilmiö, jonka ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöllisesti ja kulttuurisesti.

Teoreettisesti älykkyys jaetaan useisiin malleihin. Yleisen älykkyyden (g) käsite viittaa yleiseen piilevään kykyyn, joka säätelee monia kognitiivisia suorituksia. Fluid intelligence eli kyky käsitellä uusia tilanteita ja ratkaista ongelmia sekä crystallized intelligence, aiemmin opittujen tietojen soveltaminen, ovat keskeisiä erotteluja. Gardnerin moniälykkyys-teoriassa esitetään, että on useita erillisiä älykkyyden muotoja, kuten kielellinen, logi-matematiikka, visuo-spatial, musiikillinen, kinesteettinen sekä sosiaalinen älykkyys. Sternbergin triarchinen malli korostaa analyyttistä, luovaa ja käytännön älykkyyttä.

Mittaaminen tapahtuu tyypillisesti älykkyystesteillä, kuten WAIS- sekä Stanford-Binet -testeillä. Testit arvioivat muun muassa muistia, nopeutta, päättelyä ja kielellisiä kykyjä. Tulokset ovat osin kulttuurisesti ja kontekstillisesti sidoksittuja, mikä on herättänyt kritiikkiä testien vinoumista. Tutkimuksessa on todettu, että älykkyys syntyy sekä perinnöllisten että ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta; varhaiskasvatus ja sosioekonomiset olosuhteet vaikuttavat mittaustuloksiin. Flynnin ilmiö viittaa populaation keskitasojen nousuun useiden vuosikymmenien aikana.

Sovellukset ulottuvat koulutuksesta rekrytointiin ja kliiniseen arviointiin. Käytännössä älykkyyden käsite on hyödyllinen, mutta se ei yksin määritä yksilön arvoa, motivaatiota tai luovuutta, minkä vuoksi nykyinen arviointi painottaa monia lähestymistapoja ja kulttuurisia huomioita.

Sanan älykkyys juuret ovat adjektiivissa älykäs, ja käsite on sekä arkikielessä että tieteessä keskeinen.