zincoksidiksi

Zincoksidi (ZnO) on valkoinen, hajuton jauhe, joka on laajasti käytetty epäorgaaninen yhdiste teollisuudessa. Se on amphoteerinen oksidi, mikä tarkoittaa, että se reagoi sekä hapoilla että emäksillä. Sillä on korkea sulamispiste (noin 1975 °C) ja se on käytännössä liukenematon veteen, mutta se reagoi happojen ja emästen kanssa. ZnO muodostaa kidekasvultaan wurtzitisen rakenteen hexagonalissa järjestelmässä.

Esmintä ja tuotanto: Zincoksia esiintyy luonnossa mineraalina zinciteinä, mutta suurin osa käytetystä ZnO:sta syntetisoidaan teollisesti. Yleisimmät valmistusmenetelmät ovat suora hapetus zincista tai sen yhdisteistä: Zn + O2 → ZnO tai ZnCO3:n kuumentaminen kuivassa muodossa, jolloin vapautuu CO2 ja syntyy ZnO. Sillä on myös mahdollisuus saostua vesiliuoksista, kuten zincin ioneja sisältävistä suoloista, ja muodostaa ZnO:n kuumennettaessa.

Käyttökohteet: ZnO toimii tärkeänä pigmenttinä sinkingöinköivä sinkkivalkoinen pigmentti maalien ja muovien täyteaineena. Se suodattaa UV-säteilyä, joten sitä käytetään laajasti UVA/UVB-suojassa sekä kosmetiikassa ja aurinkovoiteissa. Sitä hyödynnetään myös kumituotteissa, lasissa ja keramiikassa sekä elektroniikassa varistoreissa ja piezoelektrisissä sovelluksissa. Nanokokoisena ZnO-ohjelmointi näkyy valonlähteenä ja itsepuolustamisen.

Turvallisuus ja ympäristö: Pölyäminen voi ärsyttää hengitys- tai silmäkudosta; pitkäaikainen tai korkea-altistus voi aiheuttaa keuhkopölyä tai ikävää; käsitellään suojavaattein ja kuulaarin; hävitetään kuten muu ei-kosmeettinen mineraali. ZnO on yleisesti ottaen vähemmän toksinen, mutta turvallisuusohjeita noudatetaan pölynhallinnan ja asianmukaisen säilytyksen osalta.