ympäristötaiteen

Ympäristötaide, joka englanniksi tunnetaan myös nimellä environmental art, on taiteen ala, joka käyttää ympäristöä ja luonnonsisältöjä tilana ja materiaalina. Taiteilijat luovat teoksensa esimerkiksi maalla, jäte- ja kierrätysmateriaalien, luonnonmuotojen sekä kaupunkitilojen mukaan. Tavoitteena on usein herättää katsojassa tietoisuutta ekologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista kysymyksistä ja keskustelua ympäristön merkityksestä.

Alun perin 60‑luvun ja 70‑luvun aikana liikkeet kuten Earth Art ja Land Art nousivat esiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Kanada ja Skandinaavialueet ovat erityisesti kehittäneet nyky-ympäristötaidetta oman luontokulttuurinsa kautta. Suomessa ympäristötaiteeseen perehtyvät taiteilijat ovat tulleet käyttämään paikallisia luonnonresursseja ja tilaavat tärkeät esimerkit, kuten Risto Houlain ”Kindlen klövers” tai Suomen Tapahtumalaitemataitoon keskittyvä Art in Nature -organisaatiot.

Ympäristötaiteen menetelmien joukossa on kenttäpaikallisesti toteutetut röntgenkuviot, kasvi- ja mineraalitoteutukset, tuulihiiput, vesipisteet ja eettisesti tuotetut maalaustyökalut. Monet teokset ovat väliaikaisia ja niillä on tarkoitus hajota luonnossa, vahvistaen vuorovaikutusta luonnon kanssa.

Ympäristötaide toimii myös opetus- ja vaikuttamisvälineenä, sillä se opettaa luonnon monimuotoisuuden arvon ja kannustaa kestävämpiin elämäntapoihin. Se yhdistää luovuuden, aktivismin ja luonnon tieteen seka-alaisuuden, mikä luo suvun ja yhteiskunnan tunnistamisen kansia vaativan ratkaisun.