ympäristöaineita

Ympäristöaineita tarkoittaa aineita, jotka päätyvät ympäristöön ja voivat aiheuttaa haittaa ekosysteemeille tai ihmisille. Niihin kuuluvat sekä epäorgaaniset että orgaaniset yhdisteet sekä radioaktiiviset aineet, jotka kulkeutuvat ilman, veden ja maaperän välityksellä. Ominaisuuksiltaan ne voivat olla pysyviä, bioakkumuloituvia, myrkyllisiä tai liikkuvia, mikä vaikuttaa niiden kulkeutumiseen ja vaikutuksiin.

Ympäristöaineista voidaan erottaa useita pääryhmiä: epäorgaaniset aineet kuten raskasmetallit (lyijy, elohopea, kadmium), sekä orgaaniset yhdisteet kuten torjunta-aineet, dioksiinit, PAH-yhdisteet ja per- sekä polyfluoratut aineet (PFAS). Myös liuottimet ja radioaktiiviset yhdisteet kuuluvat tähän laajaan ryhmään. Ominaisuuksiensa perusteella osa aineista on pitkäikäisiä ja bioakkumuloituvia, osa hajoaa nopeasti tai on vesiliukoista ja liikkuvaa.

Lähteet ympäristöaineille ovat moninaiset: maatalous ja maatalouden ravinne- sekä torjunta-ainejäämät, teollisuus ja jätteenpoltto, liikenne sekä kotitaloudet. Aineet voivat päätyä ympäristöön suoraan päästöinä tai epäsuorasti jätevesien ja sadeveden mukana, ja niiden vaikutukset voivat kohdistua vesieliöihin, maaperän elinympäristöihin sekä ihmisten terveyteen altistumisen kautta ruoan, ilman tai kosketuksen kautta.

Seuranta ja riskinarviointi ovat keskeisiä: ympäristönäytteiden ottaminen ilmasta, vedestä, maaperästä ja biota sekä pitoisuuksien mittaaminen ja kokonaisriskin arviointi. Hallinnassa painotetaan ehkäisyä, päästöjen pienentämistä, aineiden korvaamista vähemmän riskantteihin, sekä hyväksyttyjä puhdistus- ja jätehuoltokäytäntöjä. Kansainvälisesti ja alueellisesti sääntelyt, kuten REACH, POP-sopimukset sekä vedenlaatu- ja jätevedenkäsittelyn ohjeet, ohjaavat ympäristöaineiden hallintaa.