ympäristölainsäädännöt

Ympäristölainsäädäntö on säädösten kokonaisuus, joka säätelee ihmisen toimintaa luonnonvarojen käytössä ja ympäristön tilan turvaamisessa. Se kattaa sekä yleiset periaatteet että yksittäiset alat, kuten ilman, veden, maaperän laadun, luonnon monimuotoisuuden suojelun, jätteen käsittelyn, kemikaalien turvallisuuden sekä rakennusten ja liikenteen ympäristövaikutukset. Tavoitteena on ennaltaehkäisevä ja kestävä toimintamalli sekä ihmisten terveyden suojelu.

Se jakautuu sekä kansallisiin säädöksiin että EU-lainsäädäntöön, jota sovelletaan jäsenvaltioissa. Esimerkkejä ovat ympäistöön liittyvät lait kuten ympäristönsuojelulaki, vesilaki, jätelaki sekä luonnonsuojelulaki Suomessa. EU-direktiivit ja asetukset vaikuttavat muun muassa päästöihin, veden laadun standardeihin, jätteiden kierrätykseen ja kemikaaliturvaan. Kansallinen lainsäädäntö implementoi näitä tavoitteita käytännön säädöksiksi, luvinnoiksi ja valvontamenettelyiksi.

Käytännössä ympäristölainsäädäntö asettaa toiminnan rajoituksia viranomaisvalvolla. Toimipaikoille ja yhteisöille voidaan myöntää ympäristöluvat tai -poikkeukset, joiden noudattamista valvotaan tarkastuksin. Rikkomuksista määrätään sanktioita ja korjaavia toimenpiteitä. Kestävän kehityksen näkökulmista keskeisiä periaatteita ovat ennaltaehkäisy, saastuttaja maksaa -periaate ja varovaisuusperiaate sekä tiedonsaanti ja velvoite julkiseen kuulemiseen.

Ympäristölainsäädäntö kehittyy jatkuvasti ilmastonmuutoksen, teknologian ja yhteiskunnan muutosten myötä, ja se rakentaa oikeudellista kehystä ympäristötietoiseen päätöksentekoon sekä ympäristönsuojelun ja talouden tasapainon edistämiseen.