ylätaajuuksien

Ylätaajuuksien on suomenkielinen termi, joka koskee korkeita taajuuksia tai spektrin yläosan taajuuskomponentteja. Se liittyy usein signaalien ja järjestelmien taajuusjaksoon sekä siihen, miten näitä korkeita taajuuksia käytetään, säädetään tai rajoitetaan. Termiä käytetään laajasti fysiikassa, sähkö- ja tietoliikennetekniikassa sekä akustiikassa.

Signaalinkäsittelyssä ylätaajuuksien sisältö tarkoittaa energiasta tai informaatiosta suurta osaa korkeilla taajuuksilla. Suodattimien ja taajuusvasteen suunnittelussa määritellään usein yläraja eli ylätaajuus, jolla halutaan säilyttää tai vaimentaa näitä komponentteja. Ylätaajuuksien hallinnalla on vaikutus signaalin laatuun, kohinaan sekä kuuloon tai tulkittavuuteen.

Elektroniikassa ja tietoliikenteessä laitteiden vaste heikkenee ylätaajuuksilla, ja sekä kaapelit että antennit sekä liitännät voivat aiheuttaa tappioita tai vääristymiä korkeissa taajuuksissa. Tämän vuoksi ylätaajuuksien käyttäytymisen tunteminen on tärkeää sekä suunnittelussa että järjestelmien simulaatiossa.

Akustiikassa ja musiikissa ylätaajuuksien sisältö vaikuttaa äänen kirkkauteen ja timbreen. Vaikka ihmiskorva kuulee pääuvelta 20 kHz:iin, korkeat taajuudet voivat parantaa äänen erottuvuutta ja havainnollistavuutta etenkin laadukkaissa äänijärjestelmissä.

Etymologia: termi muodostuu sanoista ylä- (ylä) ja taajuus (frequency). Ylätaajuuksien genetiivinen muoto viittaa ominaisuuksiin tai ryhmiin, kuten laitteiston ylätaajuuksien hallintaan.

Katso myös: taajuus, spektri, suodatus, bandlimitting, Fourier muunnos.