yliopistoympäristöissä

Yliopistoympäristöt viittaavat korkeakoulujen kampusalueisiin sekä niihin läheisiin tiloihin, joissa opetus, tutkimus ja osaamisen jakaminen tapahtuvat. Niiden perustana on akateeminen kulttuuri, jossa korostuvat kriittinen ajattelu, tieteellinen metodologia ja kansainvälinen yhteistyö. Yliopistoympäristöt pyrkivät tarjoamaan sekä opiskelijoille että henkilöstölle puitteet oppimiseen, tutkimukseen ja ammatilliseen kehittymiseen.

Opetuksessa käytetään erilaisia muotoja: luennot, pienryhmäopetus, seminaarit sekä laboratoriotyö. Tutkimus on sekä yksilöllistä että ryhmäpohjaista ja tuottaa uutta tietoa sekä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Keskeisiä infrastruktuureja ovat kirjastot, tutkimus- ja tietotekniikkaverkot sekä opetus- ja tukipalvelut.

Fyysisessä ympäristössä korostuvat saavutettavuus, turvallisuus ja kestävyys. Kampuksilla on oleskelu- ja ravintolatilat, opetustilat sekä ulkoalueita, joissa voi tavata toisiaan, tehdä ryhmätyötä ja harrastaa epäformaalia oppimista. Tilojen suunnittelussa huomioidaan tilojen muunneltavuus ja monipuolinen käytettävyys.

Digitaalinen ympäristö tukee sekä lähi- että etäopetusta. Sähköiset oppimisalustat, kirjastopalvelut, tiedonhaku sekä tietoturva ovat yleisiä osa-alueita. Oppimisen arviointi, ohjaus ja tiedonhallinta ovat osa arkea kampuksilla.

Yliopistoympäristön toiminta rakentuu ohjauksesta, mentoroinnista ja vertaissuhteista sekä tutkijayhteisöstä. Yhteisöllisyyttä vahvistetaan tapahtumilla, monitieteisillä projekteilla ja tutkijakäytännöillä. Ympäristö painottaa inklusiivisuutta, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä sekä kansainvälistä yhteistyötä.