ylijäämäilmanpaineesta

Ylijäämäilmanpaine, suomeksi myös ylipaine, tarkoittaa tilannetta, jossa ilmanpaine on korkeampi kuin ympäröivässä ilmakehässä. Tämä voi tapahtua monissa eri tilanteissa, kuten suljetuissa tiloissa, joihin ilmaa pumpataan lisää, tai luonnollisesti ilmiönä esimerkiksi korkeapainealueilla. Ylijäämäilmanpaineen vaikutukset riippuvat sen suuruudesta ja siitä, missä se esiintyy.

Teknisissä sovelluksissa ylijäämäilmanpaine on usein tarkoituksellisesti luotu. Esimerkiksi ilmatiiviissä rakennuksissa voidaan ylläpitää lievää ylipainetta estämään ulkopuolisten epäpuhtauksien, kuten pölyn tai allergeenien, pääsy sisätiloihin. Tämä on yleistä esimerkiksi sairaaloissa, laboratorioissa ja puhdastiloissa, joissa ilmanlaadun hallinta on kriittistä. Ylipaineen avulla varmistetaan, että ilma virtaa aina "puhtaasta" tilasta "epäpuhtaaseen" tai ulos, eikä päinvastoin.

Luonnossa korkeapainealueet ovat esimerkkejä laajamittaisesta ylijäämäilmanpaineesta. Näillä alueilla ilma laskeutuu ja pakkautuu, mikä johtaa korkeampaan ilmanpaineeseen maanpinnan tasolla verrattuna ympäröiviin matalapaineisiin. Tämä ilmavirtausjärjestelmä on keskeinen tekijä sääilmiöiden kehittymisessä.

Ylijäämäilmanpaineen mittaamiseen käytetään yleensä paine-eroantureita, jotka vertaavat sisätilan painetta ulkoilman paineeseen. Pienetkin paine-erot ovat merkityksellisiä rakennusten ilmatiiviyden arvioinnissa ja ilmanvaihdon suunnittelussa. Liian suuri ylijäämäilmanpaine voi toisaalta aiheuttaa rakenteellisia rasituksia tai hankaloittaa ovien avaamista.