yliäänivärähtöjä

Yliäänivärähtelyt, tai ultraäänivärähtelyt, viittaavat äänen aaltoihin, joiden taajuus ylittää ihmisen kuuloalueen ylärajan. Tämä raja on yleensä noin 20 kilohertsiä (20 000 hertsiä). Vaikka ihmiset eivät pysty kuulemaan näitä taajuuksia, monet eläimet, kuten koirat, kissat ja lepakot, pystyvät havaitsemaan niitä. Yliäänivärähtelyillä on monia sovelluksia tieteessä ja teknologiassa.

Yksi yleisimmistä sovelluksista on lääketieteellinen kuvantaminen, jossa ultraääntä käytetään luomaan kuvia kehon sisäisistä rakenteista, kuten sikiöstä raskauden aikana tai elimistä. Tämä tekniikka on turvallinen, koska se ei käytä ionisoivaa säteilyä. Ultraääntä käytetään myös terapeuttisiin tarkoituksiin, kuten kudosten lämmittämiseen ja kivunlievitykseen. Teollisuudessa yliäänivärähtelyjä hyödynnetään puhdistuksessa, materiaalien tutkimisessa ja hitsauksessa. Esimerkiksi ultraäänipuhdistimet käyttävät korkeataajuisia värähtelyjä poistamaan likaa ja epäpuhtauksia esineiden pinnoilta.

Lepidopterat, eli perhoset ja yökköset, voivat käyttää ultraääntä kommunikointiin ja saalistajien havaitsemiseen. Lepakot puolestaan navigoivat ja metsästävät hyönteisiä käyttämällä ultraäänikaiuntaa. Yliäänivärähtelyjen tuottamiseen käytetään yleensä pietsosähköisiä materiaaleja, jotka muuttavat sähköenergian mekaaniseksi värähtelyksi.