yksityisomaisuudesta

Yksityisomaisuudesta tarkoitetaan omistusoikeutta, jossa omaisuus on yksityisten henkilöiden tai yksityisten yhteisöjen hallussa ja he voivat käyttää sitä, hyödyntää ja määrätä siitä. Omaisuus voi olla aineellista, kuten tontteja, rakennuksia ja esineitä, tai aineetonta, kuten liiketoiminnan arvoa, patentteja ja tekijänoikeuksia. Yksityisomaisuus on erillään valtion ja muiden julkisten toimijoiden omistamasta omaisuudesta.

Suomessa omistusoikeus on oikeudellisesti suojattu sekä perustuslaissa että muussa lainsäädännössä. Omistajuutta voidaan rajoittaa laissa säädetyin perustein yleisen edun turvaamiseksi. Käyttöä ja hallintaa voivat rajoittaa kaavoitus, ympäristönsuojelu sekä verotus. Omistuksen siirto tapahtuu pääasiassa vapaaehtoisesti kaupalla tai perinnön kautta; pakkolunastus ja muut pakottavat toimenpiteet ovat mahdollisia vain lain edellyttämissä tilanteissa ja oikeudenmukaisella korvauksella.

Yksityisomaisuuden rooli taloudessa on keskeinen: se mahdollistaa omaisuuden hankkimisen, käyttöönottamisen ja siirtämisen, mikä edistää investointeja, tuotantoa ja talouskasvua. Samalla yksityisomaisuus voi lisätä eriarvoisuutta, ja yhteiskunnallinen keskustelu koskee sitä, miten varallisuutta tulisi tasata ja miten yksityistä omistamista sovitetaan yleiseen hyvään. Julkiset toimet, kuten verotus ja sosiaaliturva, sekä sääntely vaikuttavat näiden tavoitteiden toteutumiseen.

Yksityisomaisuus kattaa kiinteän omaisuuden (maat ja rakennukset), liikkuvan omaisuuden sekä aineettoman omaisuuden (patenteja, tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia).