yksisilmäisyyttä

Yksisilmäisyyttä tarkoittaa tilaa, jossa näköä saa tarvitakseen vain yksi silmä tai jossa toinen silmä on toiminnallisesti heikentynyt tai sokea. Tilaa voi aiheuttaa synnynnäisiä kehityshäiriöitä, vakavia silmävammoja tai sairaustiloja sekä kirurgisia toimenpiteitä.

Yksi keskeinen piirre on syvyysnäön puuttuminen. Ihmiset, joilla on yksisilmäisyys, eivät voi luottaa binokulaariseen syvyysnäköön eli kahden silmän väliseen syvyyskokeeseen. He käyttävät sen sijaan monokulaarisia vihjeitä, kuten esineen kokoa, perspektiiviä, liikkeen ja varjostusten antamaa kolmiulotteisuutta sekä liikettä suhteessa taustaan. Tämä voi vaikuttaa etäisyyksien arviointiin ja kolmannessa ulottuvuudessa liikkumiseen.

Syy ja muodot vaihtelevat. Yksisilmäisyyttä voi olla syntymästä lähtien (esimerkiksi anophthalmia tai vakava näkövamma toisessa silmässä) tai se voi kehittyä myöhemmin trauman, vakavan sairauden, vamman seurauksena tai leikkaushoidon jälkeen. Joissakin tapauksissa kyse on pysyvästä näön menetyksestä toisessa silmässä, kun taas toisessa silmässä voi olla säilynyt näkökyky.

Diagnoosi perustuu silmälääkärin ja optometristin tutkimuksiin. Keskeisiä ovat visus- ja koko sekä silmäliikkuvuuden arviointi, sekä tarvittaessa oftalmoskooppiset tutkimukset ja perinnölliset tutkimukset. Hoito ja sopeutuminen riippuvat syystä; jos toinen silmä on toiminnallinen, yksisilmäisyys voi olla pysyvä, mutta arkea helpottaa näön tuki, turvallisuusohjeet ja tarvittaessa apuvälineet. Ajokyky ja muut toimintakyvyn rajoitteet vaihtelevat maittain ja tilanteittain.