yhteissoinnin

Yhteissoinnin on musiikissa havaittava ilmiö, jossa kaksi tai useampi sävel soi yhtä aikaa ja koetaan vakaaksi tai miellyttäväksi. Se nähdään usein vastakohtana dissonanssille, joka liittyy jännitteeseen ja epävakauteen äänessä.

Perusidea pohjautuu äänien taajuusparien suhteisiin: pienet kokonaislukusuhteet koetaan yleisesti vakaammiksi ja soinnikkaammiksi kuin monimutkaisemmat suhteet. Yhteissoinnin kokemus on sekä akustinen että psykoakustinen ilmiö, ja se riippuu virityksestä sekä kuulijan kontekstista.

Yhteissoinnin vakauteen vaikuttavat konteksti, soittotapa ja viritys. Yleisimmät konsonantit länsimaisessa musiikissa ovat oktaavi (2:1), kvintti (3:2), kvartti (4:3) sekä suuret ja pienet kolmasosat (5:4 ja 6:5). Sekundit ja monet muut suhteet koetaan yleensä dissonantteina ja jännitteenä suhteessa.

Historiallisesti yhteissoinnin ymmärrystä on tarkasteltu viritysjärjestelmien kautta: puhtaat suhteet, kuten just-intonation, korostavat yksinkertaisia taajuuslukuja, kun taas tasa-viritys mahdollistaa helpomman modulaation mutta muuttaa joitakin konsonansseja. Eri kulttuurit painottavat erilaisia konsonanssitasoja ja soinnin suhteita.

Nykyisin yhteissoinnin käsite on keskeinen osa harmonian ja sointujen analyysiä sekä sävellyksen viritysvaihtoehtojen pohtimista.