yhdistettävyyden

Yhdistettävyyden käsite viittaa kykyyn tai mahdollisuuteen yhdistää kaksi tai useampia osia siten, että ne muodostavat toimivan tai järkevästi yhteensopivan kokonaisuuden. Se on yleiskäsite, jota käytetään eri tieteenaloilla teknisestä designista tietojenkäsittelyyn ja organisaatiotutkimukseen. Yhdistettävyyteen vaikuttavat sekä tekniset että semanttiset tekijät: rajapinnat, standardit, yhteensopivuus sekä kontekstisidonnaiset odotukset ja riippuvuudet.

Etymologia: sana muodostuu verbistä "yhdistää" ja nominaalista -vyys, ja genetiivi "yhdistettävyyden" ilmaisee ominaisuuden.

Käyttökontekstit: ohjelmistokehityksessä korkea yhdistettävyyden tarkoittaa, että komponentit voidaan liittää toisiinsa helposti ja vaihtaa myöhemmin ilman suuria muutoksia. Datanhallinnassa yhdistettävyys liittyy siihen, että eri lähteiden tiedot voidaan yhdistää säilyttäen semantiikka. Rakennetussa ympäristössä moduulien integrointi standardien mukaisesti tukee laajennettavuutta. Filosofisessa tai organisatorisessa kontekstissa yhdistettävyyttä voidaan tarkastella kykenemyytenä muodostaa yhteenliittymiä ideoita, prosesseja tai sidosryhmiä.

Verrattuna läheisiin käsitteisiin, kuten yhteensopivuuteen ja yhteentoimivuuteen, yhdistettävyyden painopiste on mahdollisuudessa muodostaa uusi, toimiva kokonaisuus. Standardointi ja suunnitteluratkaisut voivat parantaa yhdistettävyyttä.

Mittaaminen: arviointi perustuu usein teknisiin rajapintoihin, muunnosten kustannuksiin, semantiikan konsistenssiin ja kokonaisuuden toimivuuteen käytännön tilanteissa.