yhdistelmäpolymeerien

Yhdistelmäpolymeerit, suomeksi myös kombinaatiopolymeerit tai sekoituspolymeerit, ovat polymeeriseoksia, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta toisiinsa sekoitetusta polymeeristä. Tavoitteena yhdistelmäpolymeerien valmistuksessa on luoda uusia materiaaleja, joilla on parannettuja tai täysin uusia ominaisuuksia verrattuna yksittäisiin lähtöpolymeereihin. Nämä ominaisuudet voivat liittyä esimerkiksi mekaaniseen lujuuteen, lämmönkestävyyteen, kemialliseen kestävyyteen, jäykkyyteen tai optisiin ominaisuuksiin.

Yhdistelmäpolymeerit voivat olla joko fysikaalisia seoksia, joissa polymeeriketjut ovat vain fyysisesti läsnä yhdessä, tai ne voivat olla reaktiivisia seoksia, joissa polymeerien välillä tapahtuu kemiallisia reaktioita. Fysikaaliset seokset ovat yleisempiä ja ne valmistetaan tyypillisesti sulattamalla ja sekoittamalla polymeerejä yhdessä, esimerkiksi ekstruusiolla. Joskus seoksiin lisätään yhteensopivuutta parantavia aineita eli yhteensopivuusaineita (compatibilizers), jotta eri polymeerien faasit sekoittuvat paremmin keskenään ja estävät faasien erottumista.

Yhdistelmäpolymeerien käyttökohteet ovat laajat. Niitä käytetään esimerkiksi autoteollisuudessa, pakkausteollisuudessa, elektroniikassa ja rakennusmateriaalina. Esimerkiksi polymeeriseosta, jossa yhdistetään joustavaa ja kestävää polymeeriä, voidaan käyttää iskunvaimentimissa. Yhdistelmäpolymeerien kehitys on jatkuvaa, ja uusia materiaaleja ja sovelluksia löydetään jatkuvasti.