yhdistelmämerkin

Yhdistelmämerkki, tai yhdistetty merkki, on typografian ja kirjoitusjärjestelmien termi kuvaamaan merkkiä, joka muodostuu yhdistämällä kaksi tai useampia grafeemejä tai merkkejä yhdeksi glyphiksi. Tämän käsitteen alle kuuluvat sekä ligatuurit että diakriittiset merkit, joita käytetään äänteellisten tai visuaalisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Ligatuurit ovat yhdistelmiä, joissa kaksi tai useampi kirjain kirjoitetaan yhdessä yhdeksi glyphiksi. Yleisimmät esimerkit ovat fi- ja fl-ligatuurit sekä vanhoista kirjoitusjärjestelmistä peräisin olevat æ ja œ. Nykyfontit tukevat ligatuureita usein OpenType-ominaisuuksien kautta, mutta niiden näyttäminen riippuu fontista, käyttöjärjestelmästä ja sovelluksesta.

Diakriittiset yhdistelmät muodostuvat, kun kirjaimelle lisätään diakrittinen merkki. Tämä voidaan toteuttaa joko esiasetettuna merkkinä (esimerkiksi é U+00E9) tai käyttämällä yhdistämistä, kuten A + U+0301. Unicode sisältää sekä esiasetettuja että yhdistettäviä merkkejä, ja erilaiset normalisointitavat (esim. NFC, NFD) määrittelevät, miten nämä muodot tallentuvat ja näytetään.

Käyttö ja haasteet. Yhdistelmämerkit vaikuttavat tekstiin sekä typografisessa että hakusanaindeksoinnissa. Joissakin kielissä ja fonttiasetuksissa ligatuurit sekä diakriittiset merkit parantavat luettavuutta, kun taas toisissa konteksteissa ne voivat aiheuttaa tulkinta- tai yhteensopivuusongelmia. Siksi on tärkeää hallita sekä esiasennettujen että yhdistettävien merkkien käyttö sekä asianmukainen koodaus ja normalisointi.