yhdistelmämerkit

Yhdistelmämerkit ovat kirjoitusmerkkejä, joita ei yleensä käytetä itsenäisinä merkkeinä vaan ne yhdistyvät aiemmin kirjoitettuun perusmerkkiin muokatakseen tämän merkin ulkoasua tai ääntämystä. Ne ovat yleisiä diakriitteja, kuten akuutti-, grav- tai umlaut-merkkejä, sekä muita merkkejä, jotka liitetään lettersin päälle, alle tai ympärille. Yhdistelmämerkit käytetään monissa kirjoitusjärjestelmissä ja kielissä sekä phonetiikassa että ortografisissa merkinnöissä.

Unicode-standardi luokittelee yhdistelmämerkit yleensä merkkeihin, jotka eivät itsessään ole kirjaimia vaan vaikuttavat aiemmin kirjoitettuun merkkiin. Tyypillisesti ne ovat nonspacing marks (Mn), mutta niiden joukossa ovat myös spacing combining marks (Mc) sekä enclosing marks (Me). Esimerkkejä ovat combining acute accent U+0301 ja combining diaeresis U+0308. Monissa kielissä näitä merkkejä käytetään laajasti lausunnan ja kirjoitusasujen ilmaisemiseen, sekä translitteroinnissa ja fonetiikassa.

Käyttö ja visuaalinen renderöinti voivat vaihdella fontin ja tekstin käsittelyn mukaan. Yhdistelmämerkit voivat olla vanhemman sanan kirjoitusasua täydentäviä diakriitteja tai monimutkaisempia diakriittisia merkkejä, joita tarvitaan kielille, kuten vietnamin tai muiden kieliryhmien kirjoituksissa. Perustoiminnoiltaan ne ovat kuitenkin modified base-character -rakennetta, jossa järjestys ja kerrostuminen voivat vaikuttaa tulkintaan sekä tyylin kannattamiseen.

Normalisointi on tärkeä käsitteessä: NFC ja NFD -muodot määrittävät, miten yhdistelmämerkit tallennetaan ja verrataan teksteissä. Tämä auttaa varmistamaan, että saman sanan voi esittää sekä koostetun että yhdisteltyn muodon kautta.

Lisättyä tietoa: yhdistelmämerkkien hallinta liittyy Unicode-standardeihin, typografiaan ja lokalisointiin sekä ohjelmointityön käytäntöihin.