ydinmateriaali

Ydinmateriaali on aine tai aineiden seos, joka sisältää fissilejä tai potentiaalisesti fissilejä isotooppeja ja jolla on kyky tukea ydinreaktioita. Tällainen materiaali on tärkeä sekä siviili- että tutkimuskäytössä, mutta sen käsittely on tiukasti säänneltyä turvallisuuden ja epäorgaanisen leviämisen riskin vuoksi.

Fissilejä isotooppeja ovat esimerkiksi uraani-235 ja plutonium-239. Luonnollisessa uraanissa esiintyy pääasiassa U-238:aa ja vain pieni osuus U-235:ä; rikastusprosesseissa U-235:n osuutta lisätään. Fertilejä isotooppeja ovat uraani-238 ja thorium-232, jotka voivat reaktorissa muuttua fissileiksi isotoopeiksi. Ydinmateriaalia käytetään muun muassa polttoaineena, polttoaineiden valmistuksessa sekä erillisissä tutkimus- ja teollisuussovelluksissa. Ydinpolttoaine voi olla rikastettua uraania, uraanin oksidista koostuva polttoaine tai MOX-polttoaine, joka sisältää sekä uraania että plutoniumia. Käytetty ydinpolttoaine sisältää sekä jätettä että useita pitkän kantaman radioaktiivisia aineita.

Kansainvälinen valvonta ja sääntely perustuvat IAEA:n sääntöihin sekä ydinasevalvontaa koskeviin sopimuksiin, kuten NPT:hen, sekä Euratomin ja kansallisten viranomaisten järjestelmiin. Materiaalin laskenta, raportointi, lisensointi ja fyysinen suojaus sekä kuljetus ovat keskeisiä osa-alueita. Ydinmateriaali on tärkeä energianlähde siviilissä, mutta sitä pidetään myös potentiaalisena välineenä ydinaseiden kehittämisessä, minkä vuoksi sen käyttöä rajoitetaan ja valvotaan tarkasti.