värvikartograafia

Värvikartograafia on kartografian ala, joka käyttää värejä karttojen symboliikkaan ja tiedon visualisointiin. Tämän lähestymistavan tavoitteena on esittää maantieteellistä, ympäristöön liittyvää tai tilastollista dataa värien avulla, esimerkiksi värialuekarttoja (choropleth), asteittain muuttuvia väriskaaloja sekä erilaisia palettijärjestelmiä.

Väriä käytetään koodauksessa siten, että se heijastaa muuttujan arvoja ja auttaa kartan lukijaa havaitsemaan eroja nopeasti. Karttat Typyypit voivat olla luokittelevia (esim. luokittelu arvojen mukaan), jatkuvia mitta-arvoja esittäviä sekä indeksien tai tilastollisten mittareiden visuaalista esittämistä varten suunniteltuja. Yleisiä ovat sekvensiaaliset väriskaalat sekä divergentssit tai muut erottavat paletit; palettien valinnalla on tärkeää luettavuus, kulttuuriset mielleyhtymät ja saavutettavuus.

Historia ja teoria: värikartograafian kehitykseen ovat vaikuttaneet sekä kartografian varhaiset värierot ratkaisut että 20. vuosisadan visuaalisen viestinnän tutkimus. Semioottisen grafiikan teoreet, kuten Bertin, korostavat visuaalisten muuttujien, kuten sävyn, arvojen ja kylläisyyden, roolia kartan ymmärrettävyydessä.

Sovellukset ovat laajakirjoisia: ympäristö- ja luonnonvarojen tilastot, demografia, terveys, talous sekä ilmastonmuutoksen seuranta ja suunnittelu. Tärkeää on legendojen ja symbolien selkeys sekä saavutettavuuden huomioiminen, jotta tiedot ovat ymmärrettäviä mahdollisimman monelle lukijalle.