välttelykäyttäytymiseen

Välttelykäyttäytyminen tarkoittaa toimintaa, jolla yksilö pyrkii välttämään tai vähentämään kohteeksi kokemaansa epämukavuutta, kuten ahdistusta, pelkoa tai vaaraa. Tällainen käyttäytyminen ilmenee sekä arkipäiväisissä tilanteissa että psykologisten häiriöiden yhteydessä. Välttely voi ilmetä levenevänä vältteenä eri tilanteissa, kuten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, julkisen puhelun soittamisessa tai terveys- ja turvallisuusriskeihin liittyvissä tilanteissa.

Lyhyellä aikavälillä välttely voi tuottaa tilapäistä helpotusta, koska ahdistus pienenee. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin ylläpitää pelkoa ja voi heikentää toimintakykyä sekä estää oppimista, minkä seurauksena pelko laajenee tai syvenee. Välttely on usein negatiivisen vahvistamisen seurausta: uhasta aiheutuva ahdistus vähenee välittömästi, jolloin toimintakyvyn ydin pysyy ennallaan.

Tyypillisiä ilmentymiä ovat pelkotilaan liittyvä välttäminen, sosiaalinen välttely, sekä erilaiset turvallisuuskäyttäytymisen keinot kuten ennakointi tai varmistukset. Eroa siitä, mikä on sopeutuvaa varautumista tai riskien minimointia, harvoin on helppoa, ja liiallinen välttely voi johtaa toimintakyvyn jäykistymiseen sekä sosiaalisen ja ammatillisen elämän kaventumiseen.

Hoito keskittyy usein kognitiivis-behavioraaliseen lähestymistapaan, jonka keskeinen keino on altistusterapia: asteittain ja ohjatusti altistuminen ahdistusta aiheuttaville tilanteille sekä kuntouttava kognitiivinen työskentely. Tehokkaita ovat myös rentoutus- ja stressinhallintamenetelmät sekä mahdollisesti lääkehoito ahdistuksen ja paniikin hoitoon. Avoin keskustelu välttelyn syistä ja tavoitteista on tärkeää terapeutin kanssa.