väljastava

Väljastava on suomen kielen presentti aktiivin partisiipin muoto verbistä väljastaa, joka tarkoittaa antaa, jakaa tai myöntää jotakin. Se toimii adjektiivina tai adjektiivisena substantiivina ja kuvaa jotakin sitä, joka välittää tai toimittaa esimerkiksi asiakirjoja, lupia tai todistuksia. Käytössä se esiintyy usein yhdysniminä tai etuliitteisenä kuvailijana, esimerkiksi väljastava viranomainen, joka myöntää ja toimittaa kyseisen asiakirjan.

Väljastava esiintyy yleensä vain kuvailevana ilmaisuna. Yleisten taivutussääntöjen mukaan se taipuu nounin suvun ja luvun mukaan, ja sitä voidaan käyttää myös eri kasusien yhteydessä. Esimerkiksi elatiivimuoto on väljastavalta, jolloin lauseessa voi sanoa esimerkiksi “sen voi saada väljastavalta viranomaiselta.” Sillä on myös vastineita kuten väljastus (prosessi, jossa asioita annetaan tai myönnetään) ja väljastaja (lausuman tai asiakirjan välittäjä, issuer).

Käytännön merkitys on erityisen selvä julkisessa hallinnossa ja oikeudellisessa kielessä: väljastava viranomainen viittaa siihen toimielimeen, joka vastaa asian palauttamisesta, todistusten tai lupien myöntämisestä sekä niihin liittyvästä dokumenttivirrasta. Yhteydet termiin ovat siis yleisesti ottaen tarkkoja ja Ohjaa ymmärtämään, kuka vastaa asiakirjojen ja lupien virallisesta luovuttamisesta.

Liittyvät termit: väljastus (prosessin nimitys) ja väljastaja (toimija, joka tekee välityksen). Väljastava on siis adjektiivinen muoto, jota käytetään kuvaamaan asian, toimielimen tai prosessin roolia “issuing” -merkityksessä.