välityssuhdetta

Välityssuhde on sopimuksellinen tai tosiasiassa syntyvä suhde, jossa yksi osapuoli (välittäjä tai asiamies) toimii toisen osapuolen (päämies) puolesta sovituissa tehtävissä. Termiä käytetään laajasti kaupallisissa ja oikeudellisissa yhteyksissä, esimerkiksi kiinteistönvälityksessä, vakuutus- ja arvopaperikaupassa sekä muissa välityspalveluissa.

Välityssuhteen keskeisiä piirteitä ovat välittäjän toimivalta edustaa päämiestä, palkkiollisuus tai provisio ja osapuolten välinen tiedonantovelvollisuus. Oikeudellisessa tarkastelussa korostuvat huolellisuus- ja uskollisuusvelvollisuus, toimeksiannon rajat sekä mahdolliset intressiristiriidat. Välityssuhteen ehdot määritellään yleensä kirjallisessa välityssopimuksessa, jossa sovitaan tehtävistä, palkkiosta, vastuista ja sopimuksen päättämisestä.

Taloustieteessä vastaavaa ilmiötä tarkastellaan agenttiteorian kautta, jossa välittäjä toimii agenttina ja päämies haluaa varmistaa agentin toiminnan päämielähtöisyyden. Tällöin esiin nousevat informaation epäsymmetria, moraalikato ja valvonnan kustannukset. Sektori- ja maakohtainen sääntely vaikuttaa välityssuhteiden muotoihin ja velvoitteisiin; esimerkiksi kuluttajansuoja ja alan erityissäännökset rajaavat välittäjän toimintaa ja velvollisuuksia.

Välityssuhteen onnistuminen edellyttää selkeitä sopimusehtoja, luottamusta ja läpinäkyvyyttä, jotta sekä tehokas palvelu että päämiehen edunvalvonta voidaan turvata.