välikerrokset

Välikerrokset ovat kerroksia, jotka sijaitsevat kahden muun kerroksen välissä ja erottavat ne toisistaan. Ne voivat poiketa sekä ala- että yläkerroksen ominaisuuksiltaan, ja niillä on usein tehtävä toimia siirtymä- tai tasapainokerroksina rakenteessa, prosessissa tai sekvenssissä.

Geologiassa ja stratigrafiassa välikerrokset voivat kuvata ympäristön muutosta tai diagenesin, sedimentaation tai muiden geologisten prosessien ohjaamaa kehitystä. Välikerrosten koostumus, mineraalinen sisällö ja tekstuuri antavat tietoa menneistä olosuhteista ja aikajärjestyksestä.

Materiaalitekniikassa välikerrokset sijoittuvat pääkerrosten väliin ja niitä käytetään parantamaan tarttuvuutta, rajoittamaan diffuusiota sekä muokkaamaan sähköisiä tai optisia ominaisuuksia. Esimerkkejä ovat tarttumista edistävät väli- ja alakerrokset pinnoitteissa sekä ohutkalvojen väliaskeleet, jotka säätelevät kerrosten välistä vuorovaikutusta.

Elektroniikassa ja puolijohdetekniikassa välikerrokset voivat toimia eristemina, barrier- tai tukikerroksina, jotka vaikuttavat jännitteiden, elektronien tai valon kulkuun kerrosten välillä. Välikerrokset ovat tärkeitä esimerkiksi kerrostumien suunnittelussa, jolloin ne ohjaavat tilasisäisiä ominaisuuksia ja laitteen toimintaa.

Yleisesti välikerrokset ovat yleinen käsite useilla tieteenaloilla. Niiden tarkka merkitys ja käyttötarkoitus vaihtelevat kontekstin mukaan, mutta yhteinen piirre on niiden asema kahden muun kerroksen välissä ja niiden rooli rakenteen toimivuudessa.