vähennyskelpoisuuden

Vähennyskelpoisuus on verotuksessa käytettävä termi, joka kuvaa sitä, että osa kuluista, tappiosta tai muusta menosta voidaan vähentää veronalaisesta tulosta tai verosta. Vähennyskelpoisuus tarkoittaa siis, että kyseinen meno tai tappio on lainsäädännön mukaan vähennettävissä eikä se siten lisäverota.

Vähennyskelpoisuuteen liittyy yleensä ehtoja. Kulun on liittyä tulon hankkimiseen tai yritystoimintaan, sen on oltava todistettavissa asianmukaisin tosittein, ja sen tulee olla säädösten mukainen sekä mahdollisesti rajattu enimmäis- tai kiintiöihin. Joissakin tapauksissa vähennyskelpoisuutta määritellään kiinteillä prosenttiosuuksilla tai vuosittaisilla enimmäisillä määrillä. Eri verojärjestelmät voivat myös erottaa, mitkä kulut ovat vähennyskelpoisia ja miten ne käytännössä tehdään verotuksessa.

Yleisimmät esimerkit vähennyskelpoisuudesta liittyvät työ- ja ammattiin liittyviin kuluihin sekä verotukseen vaikuttaviin menoihin, kuten työhön liittyvät matkakulut, ammatinharjoittajan liiketoiminnan kulut, asuntolainan korkoedut sekä lahjoitusvähennykset. Lisäksi verotuksessa on usein mahdollisuus vähentää tulojen hankkimisesta aiheutuneita tappioita tai hyödyntää muita erityisiä vähennyksiä, noudattaen kunkin maan sääntöjä.

Vähennyskelpoisuuden määrä ja menettelyt riippuvat kunkin verojärjestelmän säännöistä. Tarkat ohjeet ja rajat kannattaa tarkistaa omasta veroviranomaisesta tai veroasiantuntijalta, sillä käytännöt vaihtelevat maittain. Tämä artikkeli tarjoaa yleiskuvan käsitteestä.