väestöntiheydessä

Väestöntiheys on mittari, joka kuvaa väestön keskittymistä maantieteelliselle alueelle. Se lasketaan jakamalla alueen väkiluku sen pinta-alalla, yleensä neliökilometreinä. Tulos ilmaistaan asukasta per neliökilometri. Korkea väestöntiheys tarkoittaa, että suuri määrä ihmisiä asuu pienellä alueella, kun taas matala väestöntiheys kertoo harvaan asutusta alueesta.

Maailmanlaajuisesti väestöntiheys vaihtelee merkittävästi. Tiheästi asutut alueet löytyvät usein suurkaupunkien ympäriltä, jokilaaksoista ja hedelmällisiltä viljelysalueilta. Esimerkiksi Monaco ja Singapore ovat maailman valtioista tunnettuja korkeasta väestöntiheydestään. Vastaavasti erittäin matala väestöntiheys on tyypillistä aavikoille, tundralle, korkeille vuoristoalueille ja arktisille alueille, joissa luonnonolot ovat karut ja elinolosuhteet vaikeat.

Väestöntiheydellä on monia vaikutuksia. Korkea tiheys voi aiheuttaa paineita infrastruktuurille, kuten asumiselle, liikenteelle ja julkisille palveluille. Se voi myös liittyä ympäristöongelmiin, kuten saasteisiin ja luonnonvarojen ylikulutukseen. Toisaalta korkea tiheys voi edistää taloudellista kasvua ja innovaatioita tarjoamalla suuremman työvoiman ja markkinoiden. Matala väestöntiheys voi puolestaan tarjota enemmän luonnonvaroja henkilöä kohden ja vähemmän ympäristökuormitusta, mutta se voi myös vaikeuttaa palveluiden tarjoamista ja taloudellisten mahdollisuuksien luomista.