väestökasvusta

Väestönkasvu tarkoittaa väestön määrän muutosta ajan kuluessa. Se muodostuu kolmesta peruselementistä: syntyvyydestä, kuolleisuudesta ja muuttoliikkeestä. Kasvua mitataan yleensä vuosittaisena kasvuprosenttina tai kokonaismuutoksena. Luonnollinen lisäys (syntynyt minus kuollut) sekä muuttoliikkeen nettovaikutus muodostavat kokonaiskasvun.

Globaalisti väestönkasvu on kokenut vaihtelevia vaiheita: teollistumisen myötä väestö kasvoi nopeasti ja saavutti nopeimman vuosivauhtinsa 1960–1970-luvuilla, sen jälkeen kasvuvauhti on hidastunut suurimmassa osassa maita. Alueellisesti kasvu on edelleen voimakasta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä joissakin Aasian ja Lähi-idän maissa, kun taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa väestö ikääntyy ja luonnollinen lisäys on pienentynyt.

Kasvun taustalla ovat syntyvyyden kehitys, elinajanodotteen pidentyminen sekä muuttoliike. Syntyvyys riippuu muun muassa koulutuksesta, terveydenhuollosta, naisten asemasta, taloudellisista olosuhteista sekä kaupungistumisesta. Muuttoliike voi lisätä tai vähentää kasvua riippuen siitä, kuinka monta ihmistä muuttaa maahan verrattuna pois muuttoihin. Väestönkasvu vaikuttaa paitsi määrään myös ikärakenteeseen.

Vaikutukset ovat sekä lyhytaikaisia että pitkän aikavälin. Ne näkyvät resurssoinnin, asumisen, koulutuksen ja terveydenhuollon tarpeissa, infrastruktuurin suunnittelussa sekä taloudessa ja ympäristössä. Väestökehitys asettaa haasteita ja mahdollisuuksia julkisille palveluille, työvoimalle ja kestäville kehitystavoitteille.

Tilastointi perustuu väestönlaskentoihin, syntyvyyden ja kuolleisuuden rekistereihin sekä muuttoliikkeen tilastoihin. YK:n Väestö-osasto ylläpitää ennusteita ja alueellisia jakaumia; demografinen siirtymä kuvaa, miten kuolleisuus ja syntyvyys kehittyvät eri aikakausina, mikä muuttaa väestön ikärakennetta.