syntyvyydestä

Syntyvyydestä on kyse demografisesta ilmiöstä, joka kuvaa sitä, kuinka monta lasta syntyy tietyn väestön keskuudessa tietyllä ajanjaksolla. Syntyvyydestä mitataan usein useilla eri tavoilla. Yleisin mittari on syntyvyysluku (crude birth rate), joka ilmoittaa syntyneiden määrästä tuhannetta asukasta kohti vuodessa. Tärkeä pitkän aikavälin mittari on kokonaishedelmällisyysluku (total fertility rate, TFR), joka kuvaa naisen keskimääräistä lapsilukua hänen elinaikanaan nykyisten ikäkohtaisten syntyvyyden kahdennesuhteiden perusteella.

Syntyvyyteen vaikuttavat tekijät ovat monimutkaisia ja vuorovaikutuksessa. Taloudellinen tilanne, koulutus, naisten osallistuminen työmarkkinoille, käytettävissä oleva perhe- ja lastenhoito sekä ehkäisyvälineiden saatavuus vaikuttavat syntyvyyteen. Myös kulttuuriset normit, avioliitto- ja perhemuodot, sekä maahanmuutto voivat muuttaa syntyvyyden tasoa alueittain ja ajanjaksosta toiseen. Väestön ikärakenne ja elinajanodote ovat seurausvaikutuksia, kun syntyvyys poikkeaa kuolleisuudesta, mikä johtaa ikääntyvän väestön suureen osaan.

Maailmanlaajuisesti monet korkean tulon tason maat kokevat syntyvyyden laskua ja vähän yli korvaamattomia; kehitysmaissa syntyvyys on usein korkeampaa, mikä vaikuttaa väestön kasvuun ja rakenteeseen. Perhe- ja lapsiperhepolitiikalla sekä sosiaalisilla tukitoimilla on usein kiinteä rooli syntyvyyden tasapainottamisessa.

Tietoresurssit ja tilastot ovat keskeisiä syntyvyyden tutkimuksessa. Suomessa, Euroopan unionissa ja kansainvälisissä yhteyksissä tietoja tuottavat tilastokeskukset, Eurostat ja Yhdistyneiden Kansakuntien väestöosasto, jotka seuraavat kehitystä ja vertailtavuutta.