vulkanisointia

Vulkanisointi on kemiallinen prosessi, jolla kumia tai vastaavia polymeerejä muutetaan kestämään lämpöä ja muita ulkoisia rasituksia paremmin. Prosessissa polymeeriketjut ristiinsilloittuvat keskenään, mikä parantaa materiaalin elastisuutta, lujuutta ja kulutuskestävyyttä. Yleisimmin vulkanisointi tapahtuu lisäämällä kumiin rikkiä ja kuumentamalla seosta, jolloin rikki muodostaa sidoksia polymeeriketjujen välille. Prosessi voi kestää useista minuuteista useisiin tunteihin riippuen käytetystä menetelmästä ja materiaalista.

Alkuperäinen vulkanisointimenetelmä kehitettiin 1800-luvulla. Charles Goodyearin havaitsi sattumalta, että kumiseos, joka sisälsi rikkiä ja kuumennettiin, muuttui huomattavasti kestävämmäksi. Ennen vulkanisointia kumi oli hyvin lämpöherkkää ja muuttui pehmeäksi kuumassa ja hauraaksi kylmässä. Vulkanisointi teki kumista käyttökelpoisen monissa teollisissa sovelluksissa, kuten renkaiden valmistuksessa.

Nykyään vulkanisointia käytetään laajasti monilla teollisuudenaloilla. Se on välttämätöntä muun muassa renkaiden, letkujen, tiivisteiden, jalkineiden ja monien muiden kumituotteiden valmistuksessa. Rikin lisäksi vulkanointiin voidaan käyttää myös muita aineita, kuten peroksideja tai metallioksideja, riippuen halutuista ominaisuuksista ja polymeerityypistä. Vulkanointiprosessin valvonta on tärkeää halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.