vulkanisoinnilla

Vulkanisoinnilla tarkoitetaan vulkanisaatioprosessia tai sen tulosta, jossa polymeeriketjujen välille muodostuu ristisidoksia. Yleisessä mielessä kyse on kemiallisesta muuntumisesta, jonka seurauksena pehmeä, viskoosi materiaali muuttuu kestävämmäksi, elastiseksi ja paremmin huokoiseen ympäristöön soveltuvaksi.

Prosessi tapahtuu usein lisäämällä rikkia ja kiihdyttimiä seokseen, joka kuumennetaan tiettyyn lämpötilaan. Ristisidosten muodostuminen johtaa verkoston syntymiseen, jolloin materiaali saa muun muassa paremman kulutuskestävyyden, lämpötilavaihteluiden sietokyvyn ja palautuvuuden. Tyypillisiä vulkanisaation lämpötiloja ovat noin 140–180 asteen alueet ja aika prosessoinnille vaihtelee muutamasta minuutista jopa tuntiin riippuen koostumuksesta.

Käyttökohteita ovat erityisesti kumituotteet, kuten renkaat, letkut, hihnat ja tiivisteet. Vulkanisaatiolla parannetaan luonnonkumin sekä eräiden synteettisten kumien ominaisuuksia suhteessa käsittelykestävyyteen, kemiallista vastustuskykyyn ja mekaaniseen lujuuteen. Yleisessä mielessä vulkanisaatiokuitu on olennaista tensioanalysoitujen kumituotteiden käytännön suorituskyvyn varmistamiseksi.

Historia ja tyypit: vulkanisaation keksi vuonna 1839 Charles Goodyear, mikä nopeutti kumimateriaalien käyttöä. Erilaisia vulkanisaatiomenetelmiä ovat muun muassa rikkivulkanisaatio, peroxide-vulkanisaatio sekä säteilyvesi- tai indikointivulkanisaatio, joilla on omat ominaisuutensa kimmokerroksen ja kestävyyden saavuttamiseksi. Vulkanisointi on keskeinen osa kumituotteiden laatua ja tuotantotehokkuutta ympäri maailmaa.