volatiilimuistia

Volatiilimuisti on muistityyppi, joka vaatii jatkuvan virran tiedon säilyttämiseksi. Kun virtalähde katkeaa, tiedot menetetään useimmiten. Tämä eroaa ei-volatiilimuistista, joka säilyttää tiedot ilman virtaa, kuten flash-muisti, ROM tai magnetisesti tallennettu tieto. Volatiilimuisti toimii pääasiassa tilapäisenä työmuistina, jossa prosessori säilyttää ohjelmia ja dataa, joita se parhaillaan käsittelee.

Yleisimmät volatileista muistista käytetyt muodot ovat RAM-tyypit, kuten SRAM (staattinen RAM) ja DRAM (dynaaminen RAM). SRAM käyttää flip-flop-piirejä ja on nopeaa mutta kallista sekä korkean energiankulutuksen vuoksi. DRAM tallentaa tietoa varauksina kapasitoreihin ja vaatii säännöllistä päivitystä, mikä tekee siitä tiheämpää, halvempaa ja hitaampaa. CPU-välimuistit (L1/L2, joissain järjestelmissä L3) sekä järjestelmän päämuisti ovat tyypillisesti volatiileja. Volatiilimuistin etu on korkea nopeus ja alhaisempi latenssi; sen haitta on tiedon menettäminen virran pysähtyessä. ECC- muistityypit auttavat havaitsemaan ja korjaamaan virheitä, erityisesti palvelinympäristöissä.

Volatiilimuisti on tärkeä osa muistihierarkiota, ja sen suorituskyky mitataan latenssilla, kaistanleveydellä ja energian kulutuksella per bittiyksikkö. Järjestelmissä voidaan käyttää varmuuskopiointia tai nopeita siirtoja tietojen menetyksen minimoimiseksi, mutta pysyvä tallennus edellyttää ei-volatiilia muistia.

Tutkimuksessa kehitetään yhä enemmän ei-volatiilia muistitekniikoita, kuten MRAM ja ReRAM, joiden tavoitteena on yhdistää nopeus ja pysyvyys. Ohjelmointikielissä sana volatile voi tarkoittaa jotain muuta kuin laitteiston volatiilisuutta; se on kieli- ja ohjelmointikontekstikohtaista.

---