voimantuotantoa

Voimantuotanto tarkoittaa energian, erityisesti sähkön, tuottamista yhteiskunnan tarpeisiin. Se kattaa sekä yksittäisten laitosten että koko tuotantokapasiteetin suunnittelun ja hallinnan sekä energiajärjestelmän toimivuuden. Voimantuotanto voi tuottaa sähköä sekä lämpöä tai molempia samanaikaisesti (yhteenotettu tuotanto, CHP). Tehtävänä on varmistaa toimitusvarmuus, kustannustehokkuus ja ympäristön huomioiminen.

Tuotantotekniikat jakautuvat pääasiassa peruslähteisiin kuten fossiilisiin polttoaineisiin (hiili, öljy, maakaasu), ydinenergia sekä uusiutuviin lähteisiin kuten vesivoima, tuulivoima, aurinkoenergia ja biomassa. Valittu tuotantomuoto vaikuttaa päästöihin, kustannuksiin ja käytettävissä olevaan kapasiteettiin. Monissa järjestelmissä yhdistetty lämpö- ja sähköntuotanto parantaa hyötysuhdetta.

Voimantuotannon verkostointi vaatii siirto- ja jakeluverkkoja sekä säätövoimaa. Kysyntä ja tarjonta on tasapainotettava jatkuvasti, ja tarvitaan varavoimaa sekä säätökapasiteettia. Päätoimijoita ovat sähköntuotannon tuottajat, verkonhaltijat ja järjestelmän ohjaajat sekä alueelliset ja kansalliset järjestelmäoperaattorit. Esimerkkinä Suomessa Fingrid vastaa suurten siirtoverkkojen toiminnasta.

Uusiutuvien osuuden kasvaessa voimantuotannossa korostuvat ilmastovaikutukset, energian hinnat ja järjestelmän resilienssi. Sääntely, päästökauppa, tukijärjestelmät sekä investoinnit energianvarastointiin ja älykkäisiin verkkoihin muokkaavat tuotantorakenteita. Pitkän aikavälin tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä lisätä energian omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.