virtualisointiteknologioista

Virtualisointiteknologiat mahdollistavat yhden fyysisen tietokonelaitteiston resurssien jakamisen useiden eristettyjen virtuaalisten ympäristöjen kesken. Tämä tarkoittaa, että yhdellä palvelimella tai työasemalla voidaan ajaa samanaikaisesti useita käyttöjärjestelmiä ja sovelluksia, jotka toimivat ikään kuin ne olisivat omilla itsenäisillä laitteistoillaan. Keskeinen komponentti virtualisoinnissa on hypervisori, ohjelmisto tai laitteisto, joka luo ja hallinnoi virtuaalikoneita. Hypervisor vastaa siitä, että virtuaalikoneet eivät häiritse toisiaan ja että ne saavat tarvitsemansa laitteistoresurssit, kuten suorittimen ajan, muistin ja tallennustilan.

Virtualisointia voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Laitteistopohjainen virtualisointi, tunnetaan myös tyypin 1 hypervisorina, toimii suoraan laitteiston päällä ja hallinnoi virtuaalikoneita tehokkaasti. Ohjelmistopohjainen virtualisointi, tyypin 2 hypervisor, puolestaan asennetaan olemassa olevan käyttöjärjestelmän päälle. Käyttöjärjestelmävirtualisointi, tunnetaan myös konttiteknologiana, jakaa käyttöjärjestelmän ytimen virtuaalikoneiden kesken, mikä tekee siitä kevyemmän ja nopeamman kuin perinteinen virtualisointi.

Virtualisointiteknologioiden hyödyt ovat moninaiset. Ne parantavat laitteiston käyttöastetta, vähentävät laitteistokustannuksia ja sähkönkulutusta, helpottavat järjestelmien hallintaa ja nopeuttavat uusien palvelimien käyttöönottoa. Lisäksi ne tarjoavat erinomaisen alustan sovellusten testaukseen, katastrofista palautumiseen ja tietoturvan parantamiseen eristämällä eri ympäristöjä toisistaan.