virtsaamis

Virtsaaminen on virtsarakon sisällön poistuminen virtsaputken kautta ulos kehosta. Prosessi käynnistyy, kun virtsarakko täyttyy ja aivot sekä selkäydin aktivoivat miktoriti-refleksin: detrusor-lihas supistuu ja virtsaputken sulkijalihakset rentoutuvat, jolloin virtsa pääsee virtaamaan ulos. Ulkoinen sulkijalihas on tahdonalainen, ja sen hallinta antaa yksilölle kontrollin virtsaamisesta.

Normaali virtsaaminen vaihtelee yksilöllisesti. Useimmat aikuiset virtsovat päivän aikana säännöllisesti noin muutaman kerran, ja yön aikana palautuminen on yksilöllistä. Vesisäiliön täyttyessä rauhoitus- ja aistinelimet voivat aiheuttaa tarvetta virtsata, mutta virtsan määrä ja virtsaamisen kesto voivat vaihdella.

Tyypillisiä virtsaamiseen liittyviä oireita ovat tihkukäynnit, kiireen tunne eikä aina kyky välttää virtsaamista, sekä virtsan kasteleminen tai paineen tuntemukset. Häiriöt voivat johtua monista syistä, kuten virtsatietulehduksesta, virtsateiden ahtaumasta, virtsaputken tai virtsarakon rakenteellisista muutoksista, neurologisista sairauksista, lääkkeistä tai raskausajasta. Yleisiä oireiden ryhmiä ovat virtsaamisaktiivisuuden häiriöt (frekvenssi ja pakko), virtsatäyttöön liittyvät ongelmat (retentio) sekä inkontinenssi.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, fyysiseen tutkimukseen sekä virtsanäytteisiin. Tarvittaessa voidaan käyttää virtsan virtauskokeita, jälkivarrovirekistereitä, ultraäänitutkimuksia ja muita kuvantamismenetelmiä. Hoito räätälöidään syyn mukaan ja voi sisältää käyttäytymistoimia (virtsausaikataulut, lantionpohjan harjoitukset), lääkitystä toiminnallisten häiriöiden hallintaan sekä tarvittaessa kirurgisia tai laitehoitoja virtsatieongelmien ratkaisemiseksi. Jos oireet ovat voimakkaita, jatkuvia tai aiheuttavat epäilyä tulehduksesta, on syytä hakeutua terveydenhuollon arvioon.