virtsaamiseen

Virtsaaminen tarkoittaa virtsan erittymistä virtsateiden kautta ulos kehosta. Se on keskeinen osa nestetasapainon säätelyä sekä kuona-aineiden poistamista. Toiminnan ylläpito vaatii sekä rakon lihasten että aivojen ja selkäytimen välisen yhteyden moitteettomuutta sekä tahdonalaisen kontrollin.

Virtsarakko kerää virtsan munuaisten tuottamana. Seinämässä oleva detrusor-lihas supistuu virtsaamisen yhteydessä, jolloin virtsa purkautuu rakosta. Urethra (virtsakanava) johtaa virtsan ulos kehosta. Sisäinen sulkijalihas reagoi automaattisesti, kun taas ulkoinen sulkijalihas on tahdonalainen, jonka avulla virtsaamisen voi aloittaa tai viivästyttää. Kun rakko täyttyy, aistinvaraiset signaalit välittyvät aivoihin ja virtsaamisen aika voidaan valita.

Virtsaaminen tapahtuu yleensä seuraavasti: rakko supistuu, ulkoinen sulkijalihas rentoutuu, ja virtsa virtaa ulos virtsaputkea pitkin. Keskimääräinen rakon kapasiteetti on muutamia satoja millilitrejä, mutta yksilölliset määrät vaihtelevat.

Virtsaamiseen liittyy yleisiä terveysaiheita. Virtsatietulehdukset, inkontinenssi eli virtsankarkailu sekä erilaiset virtsateiden toiminnan häiriöt voivat vaikuttaa virtsaamisen sujuvuuteen. Ikä, sukupuoli ja raskaus voivat myös vaikuttaa rakon toimintaan ja virtsateiden riskeihin.

Tutkimus ja hoito perustuvat oireisiin, virtsanäytteisiin sekä mahdollisiin lisätutkimuksiin virtsateiden tilanteen selvittämiseksi. Hoitoon voivat kuulua nesteytys- ja käyttäytymisen muutokset, lääkehoito, fysioterapia sekä tarvittaessa kirurgiset toimenpiteet. Terve virtsaaminen on useimmiten kivutonta, säännöllistä ja hallittua.