virtaussivulauseella

Virtaussivulauseella on termi, jota käytetään joissakin suomen kielen kieliopillisten tutkimusten yhteyksissä kuvaamaan erityistä sivulauseen funktiota. Se viittaa lauserakenteeseen, jossa sivulause toimii tekstin virtausta ja koheesiota ylläpitävänä välineenä. Tällainen sivulause voi tarjota taustatietoa, kontekstia tai kronologista järjestystä ilman, että se muuttaa päälauseseen sisältyvää ymmärrettävää sisältöä olennaisesti.

Funktionaalisesti virtaussivulauseella on tarkoitus helpottaa lukijan orientoitumista tekstissä ja ylläpitää sujuvaa keskustelun tai kertomuksen kulkua. Se voi toimia myös keinona välttää toistoa tai tiivistää tilan, ajan tai syyn suhteen ilmeneviä merkityksiä, jolloin päälausetta tukevat lisäselitykset sisäistetään vaivattomasti.

Rakenne ja syntaksi vaihtelevat; virtaussivulause voidaan toteuttaa sekä perinteisen finite sivulauseen kautta että jonkinlaisena non-finite-kielenrakenteena, joka liittyy kohtuullisen tiiviin ilmaisun säätelyyn. Sitä on käsitelty sekä kirjoitetun kielen että puhutun kielen yhteydessä, erityisesti tyylillisessä tai kielellisessä tutkimuksessa, jossa tarkastellaan, miten lauseet etenevät ja miten tekstin rytmi muodostuu.

Etymologia sekä määritelmä muodostuvat sanoista virtaus (flow, jokainen ajankohta tekstin sisäisen seurannan kuvaamiseksi) ja sivulause (alisteinen lause), sekä -lla-tekijä, joka merkitsee välineellistä tai tilaa kuvaavaa käyttötapaa. Virtaussivulauseella on läheinen, mutta ei kaikissa oppikirjallisuuksissa yksiselitteisesti identtinen käsite sivulauseen yleisempään käsitteeseen; sen tarkka painotus voi vaihdella tutkimuksesta riippuen.

Lisätietoja varten katso kieliopilliset luvut sivulauseista, tekstuaalisen kohezion tutkimus sekä suomen kielen diskurssianalyysi.