virtauskykyä

Virtauskyky tarkoittaa sitä, miten helposti aine tai järjestelmä sallii nesteen tai kaasun virrata tietyissä olosuhteissa. Se kuvaa kykyä johtaa virtausta sekä määrää, jonka järjestelmä pystyy välittämään ajan yksikössä. Käytännössä virtauskykyä voidaan mitata tilavuusvirtaamalla (Q, m^3/s) tai massavirtaamalla (ṁ, kg/s) sekä paine-eron ja kanavan ominaisuuksien funktioina.

Nesteille ja kaasut voivat vaikuttaa useat tekijät. Ainemaisesta näkökulmasta tärkeimpiä ovat viskositeetti sekä lämpötila, jotka määrittävät nesteen tai kaasun vastusta virtaamiselle. Lisäksi painegradientti, virtauksen kanavan geometria, halkaisija sekä pohjustuksen tai seinämien karheus vaikuttavat virtaavuuteen. Monimutkaisemmissa tapauksissa, kuten ei-Newtonian nesteissä, virtauskyky ei ole yksiselitteinen ja riippuu sekä paikallisesta että kokonaisesta paine-erosta sekä virtausnopeudesta.

Kaasujen ja nesteiden lisäksi virtauskykyä arvioidaan usein anyway pokaries: esimerkiksi grafi ja nesteet voivat olla laminaalisia tai turbulentteja riippuen Reynolds-luvusta, joka yhdistää tiheyden, nopeuden, halkaisijan ja viskositeetin. Laitteissa käytetään erilaisia virtausmittareita, kuten venturi- tai orifice- mittareita, tilavuus- tai massavirran mittaamiseksi sekä paine-erojen perusteella. Puhtaat materiaalit, kuten pulveraatit, voivat osoittaa merkittävästi erilaisen virtauskyvyn kosteuden, kosteuden, partikkelikoon ja tarttuvuuden vaikutuksesta; usein virtauskykyä arvioidaan esimerkiksi kulutuspinnan kulun, kulmapyörän tai asteen avulla.

Virtauskyky on keskeinen käsite tekniikassa, hydrodynamiikassa ja materiaalitieteissä, ja se vaikuttaa suunnitteluun ja toiminnallisuuteen esimerkiksi vesihuollossa, ilmanvaihdossa, prosessiteollisuudessa sekä lääkinnällisissä laitteissa.