virhetoimintoa

Virhetoiminto tarkoittaa tilaa, jossa järjestelmän tai sen osan normaali toiminta poikkeaa suunnitellusta johtuen vikkaa tai häiriöstä. Käytännössä virhetoiminto on yksi toimintahäiriön ilmentymä, joka voi johtaa toiminnan heikkenemiseen, virheellisiin tuloksiin tai turvallisuusvaaratilanteisiin. Termiä käytetään erityisesti luotettavuus- ja turvatieteen sekä suunnittelun yhteydessä kuvaamaan, miten laite tai järjestelmä voi epäonnistua.

Virhetoimintoja käsitellään usein virhe- ja vaikutusanalyysien yhteydessä, kuten FMEA:ssä (Failure Modes and Effects Analysis) tai FTA:ssa (Fault Tree Analysis). Jokainen virhetoiminto kuvataan sen vaikutusten, todennäköisten syiden, havaitsemien signaalien ja mahdollisten seurausten perusteella. Tavoitteena on tunnistaa riskit ja suunnitella vastatoimet, kuten redundanssi, diagnostiikka, itse- tarkistus- mahdollisuudet sekä virhetilanteesta palauttavat turvatoiminnot (fail-safe).

Yleisiä virhetoimintoja ovat esimerkiksi anturin virheellinen arvo (kalibrointivirhe tai laiterikko), venttiilin jumittuminen auki tai kiinni, ohjelmiston virheellinen toiminta tai häiriöinen signaali, joka johtaa vääriin päätöksiin. Virhetoimintoja arvioidaan osana huoltoa, turvallisuusvaatimuksia ja järjestelmien luotettavuuden parantamista.

Virhetoiminnon ymmärtäminen on keskeistä riskienhallinnassa ja turvallisuuskeskityksessä, erityisesti monimutkaisissa tai kriittisissä järjestelmissä, joissa toimintavarmuus on olennaista.