vilkkutoiminnon

Vilkkutoiminto, yleisesti tunnettu sanalla vilkku, on järjestelmä, jolla ajoneuvojen tai muiden laitteiden indikaattorivalo katkaisee ja yhdistää virtalähteen säännöllisin väliajoin. Suomenkielisessä terminologiassa vilkku viittaa erityisesti ajoneuvojen kääntymyksen osoittaviin valoihin, jotka syttyvät ja sammuvat toistuvasti, jolloin muiden tienkäyttäjien on helppo tulkita kuljettajan aikomus.

Toimintaperiaate perustuu viljelytoimintoon, jossa valot kytkeytyvät sähköisesti päälle ja pois päältä. Perinteisesti käytetään mekaanista tai sähköistä vilkkurelettia, joka saa valot syttymään ja sammumaan tietyllä rytmillä, tyypillisesti noin 60–120 vilkettä minuutissa. Nykyään useimmat ajoneuvot käyttävät elektronista ohjainta, joka sallii tarkemman säätövaraston sekä LED-tarpeisiin optimoidun kytkennän. Vilkkuvalojen lisäksi järjestelmä on usein yhdistetty hätävilkkuun (hazard), jolloin kaikki vilkut ovat yhtä aikaa käytössä vaaratilanteessa.

Käyttö ja käyttäjäkokemus perustuvat yleisiin liikenneturvallisuusvaatimuksiin. Vilkkujen värin on yleensä oltava hehkuva oranssi/amber sekä sekä etu- että takavalaistuksessa, ja vilkkuvauhti on määritelty lainsäädännössä. Vilkkutoiminnon poikkeamat, kuten hidastunut tai epäsäännöllinen vilkkuminen, voivat johtaa katsastuksessa epäilyyn.

Teknologisesti vilkkutoiminto vaihtelee mekaniikasta ja transistoripohjaisista ajureista LED- ja älykkäisiin vilkkujärjestelmiin. Elektroniset ohjaimet mahdollistavat tarkemman rytmin, automaattisen lopetuksen palautuessa keskiasentoon sekä mukautuvat erilaisiin poltto- ja jännitetiloihin. Vilkkuja käytetään laajasti ajoneuvojen lisäksi eräissä polkupyörissä ja muissa laitteissa, joissa tarvitaan ilmaisua liikkuvasta suunnasta tai varoitusta.