viivakoodauksen

Viivakoodaus tarkoittaa prosessia, jossa tieto koodataan optisesti luettavaksi symboliksi, joka koostuu viivoista, neliöistä tai näiden yhdistelmistä. Tiedot voivat liittyä tuotteen identiteettiin, hintaan, eräkaihiin tai varastosuhteisiin. Viivakoodien lukeminen tapahtuu automaattisilla skannereilla, mikä nopeuttaa käsittelyä, vähentää inhimillisiä virheitä ja mahdollistaa suurten aineistomäärien seurannan.

Symbologioita on useita. 1D-viivakoodit, kuten UPC/EAN ja Code 39 sekä Code 128, kuvaavat dataa lineaarisina viivoina ja väliväleineen. 2D-viivakoodit, kuten QR-koodit, Data Matrix ja PDF417, voivat tallentaa paljon enemmän tietoa ja niitä käytetään esimerkiksi verkkosivujen osoitteiden, tekstin tai suoraan yhteystietojen tallentamiseen. 2D-koodit tarjoavat usein parempaa tilaa ja virheenkorjausta.

Standardoitu toiminta perustu GS1-järjestelmään monilla elintarviketuotteilla ja kuljetuksilla. GS1 määrittelee muun muassa Global Trade Item Numberin (GTIN), joka yksilöi tuotteen, sekä käyttökohteissa yleisesti käytetyt lisätunnisteet kuten SSCC:n logistiikkapakatin seurantaan. Kansainvälisesti viivakoodien lukeminen on siksi varsin yhtenäistä, mikä mahdollistaa yhteensopivuuden eri toimijoiden kesken.

Käytännön käyttöönotto painottuu tulostuslaatuun, kontrastiin, etikettien tilanjakoon sekä oikeisiin tilamarginaaleihin. Lisäksi tietoturva ja yksityisyys on huomioitava, kun viivakoodiin tallennetaan henkilökohtaisia tai linkkejä sisältäviä tietoja.

Viivakoodaus on laajasti hallinnassa oleva tekniikka, jolla voidaan tehostaa tuotteen elinkaarta, logistiikkaa ja asiakaspalvelua säilyttäen samalla yksinkertaisen, koneellisesti luettavan tiedon käsittelyn perusteet.