viitevaluuttaa

Viitevaluutta on valuutta, jota käytetään toisten valuuttojen arvon määrittämisen, hinnoittelun tai tilinpidon standardina. Se toimii referenssina, jonka suhteen muun valuutan arvo ilmoitetaan tai jolle rahasto- ja riskinhallintatuotteet mitataan. Viitevaluutta voi toimia sekä ankkurina valuuttakurssijärjestelmässä että vertailuyksikkönä kaupankäynnissä.

Käyttökohteita ovat muun muassa pegin kaltaiset järjestelmät, joissa kotimaan valuutta sidotaan viitevaluuttaan, sekä kansainväliset kaupankäynti- ja rahoitusjärjestelmät, joissa hinnat ja tilitykset on määritelty viitevaluutan perusteella. Usein viitevaluutta on ulkoinen valuta, kuten Yhdysvaltain dollari, jonka arvo heijastuu maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi öljyn ja monien muiden hyödykkeiden hinnoittelu tapahtuu usein USD:n perusteella. Myös tilinpäätökset ja rahastojen arvostus voidaan esittää viitevaluuttaa vastaan.

Esimerkkejä viitevaluutoista: Yhdysvaltain dollari on yleinen viitevaluutta monissa kansainvälisissä liiketoimissa. Euro voi toimia viitevaluuttana euroalueella sekä tietyissä kansainvälisissä sopimuksissa. Kansainvälisissä rahoitusinstrumenteissa ja rahastoissa käytetään usein USD:ää tai EUR:aa viitevaluuttoina. IMF:n Special Drawing Rights (SDR) perustuu valuuttojen korin arvoon, joka sisältää USD, EUR, CNY, JPY ja GBP.

Viitevaluutan rooli on tarjota vakaata arvonantoa ja helpottaa kaupankäyntiä sekä kustannusten vertailua, mutta se ei itsessään määritä maiden rahapolitiikkaa. Valuuttakurssiriskien hallinta ja poliittiset päätökset voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, miten vahvasti viitevaluutta heijastuu käytännön toimintaan.