vieroitusjakson

Vieroitusjakso, tai detox, on ajanjakso, jonka aikana elimistö sopeutuu alkoholin tai muun riippuvuuden aiheuttavan aineen käytön lopettamiseen. Sen tavoitteena on hallita ja vähentää vieroitusoireita sekä valmistella potilas turvalliseen abstinenssiin. Vieroitusjakso voi olla osa laajempaa hoitoketjua ja toteutua avohoidossa tai sairaalassa riippuen riippuvuuden laadusta ja potilaan terveydentilasta.

Käytännössä vieroitusjakso koskee useita aineita, kuten alkoholia, opioideja sekä keskushermostoon vaikuttavia sedatiivisia aineita. Vieroitusoireet voivat vaihdella aineesta riippuen, mutta yleisiä oireita ovat unettomuus, ahdistuneisuus, vapina, hikoilu, pahoinvointi, vatsavaivat sekä mahdolliset kouristelut tai sekavuus. Alkoholivieroitus voi olla erityisen vakava ja harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa delirium tremensia tai kohtauksia, jolloin lääketieteellinen valvonta on suositeltavaa.

Hoidon periaatteet perustuvat yksilölliseen tarpeeseen ja voivat sisältää oireiden mukaan annettavaa lääkehoitoa sekä tukitoimia. Esimerkiksi alkoholin vieroituksessa voidaan käyttää lääkkeitä, jotka lievittävät kouristuksia ja unettomuutta, sekä varmistaa riittävä nesteytys ja ravitsemus. Opioidivieroituksessa voidaan hyödyntää korvaushoitoa sekä oireenmukaista tukea. Vieroitusjakson yhteydessä tarjotaan myös psykososiaalista tukea ja suunnitelma jatkohoidosta, jotta relapse-mahdollisuutta voidaan vähentää.

Kesto vaihtelee aineen sekä yksilöllisten tekijöiden mukaan; tyypillisesti jakso kestää muutamasta päivästä kahteen viikkoon, mutta pidemmätkin jaksot voivat olla tarpeen. Vieroitusjakson pää jälkeen pyritään siirtymään pitkäjänteiseen hoitoon ja tukeen, jolla ylläpidetään abstinenssi ja vähennetään uusiintumiserheitä.