vieraannuttaminen

Vieraannuttaminen on ilmiö, jossa henkilö kokee vieraantumista tai erkaantumista muista ihmisistä, ryhmästä tai yhteisöstä. Se voi ilmetä yleisessä sosiaalisessa eriytyneisyyden tunteena sekä perhe- tai työelämässä. Suomen kontekstissa termiä käytetään sekä kuvaamaan yleistä vieraantuneisuutta että erityisesti perhesuhteisiin liittyvää prosessia, jossa lapsi alkaa suhtautua toiseen vanhempaan kielteisesti tai kieltäytyy tästä yhteydestä.

Perheen kontekstissa vieraannuttaminen viittaa usein tilanteeseen, jossa toinen vanhempi vaikuttaa lapsen tunteisiin ja asenteisiin toista vanhempaa kohtaan. Tämä voi ilmetä syvällisen lojaalisuuden luomisena, toisen vanhemman jatkuvana vähättelynä, lapsen suoran ohjauksena pitämään etäisyyttä tai estämään kontakteja. Tällainen käyttäytyminen voi olla seurausta konflikteista, stressistä tai epätoivotusta oikeudellisesta asetelmasta, ja siihen liittyy usein sekä tunteita että käytännön rajoituksia.

Parental Alienation Syndrome (PAS) on kiistanalainen käsite. Sitä ei pidetä virallisena diagnoosina useimmissa kansainvälisissä diagnostisissa järjestelmissä (kuten DSM-5-TR tai ICD-11). Tutkimus vieraannuttamisesta on monimuotoista, ja termiä käytetään eri tavoin. On tärkeää erottaa lapsen huolestunut reaktio vanhemmuuskonfliktien yhteydessä ja systemaattinen, tarkoituksellinen vieraannuttaminen.

Vieraannuttaminen voi vaarantaa lapsen omat suhteet sekä vanhempiin että laajempiin tukiverkostoihin. Se voi lisätä lapsen ahdistusta, heikentää luottamusta ja vaikuttaa pitkäjänteisesti sosiaalisiin kykyihin sekä kehitykseen. Vanhemman näkökulmasta tilanne voi heikentää lapsen hyvinvointia ja lisätä oikeudellisia sekä käytännöllisiä ristiriitoja.

Ehkäisyyn ja hoitoon kuuluvat perheterapia, vanhempien yhteistyön tukeminen, konfliktien hallinta sekä huolellinen, lapsen edun huomioiva lähestymistapa. Tuki- ja neuvontapalvelut sekä asianajoon liittyvä ohjaus voivat tarjota keinoja palauttaa tai ylläpitää yhteyksiä kummankin vanhemman kanssa.