vetoketjuun

Vetoketjuun on illatiivin muoto sanasta vetoketju, joka tarkoittaa liikettä kohti vetoketjua tai sen osaa. Illatiivi ilmaisee suomen kielessä liikettä johonkin paikkaan tai tilaan, tässä tapauksessa paikkaa, jossa vetoketjua käsitellään tai jolla suljetaan vaate tai muu tekstiiliesine.

Vetoketju on yleinen sulkumenetelmä vaatteissa, repuissa, kassakaloissa ja muissa tekstiilituotteissa. Se koostuu yleensä kahdesta vastakkain asettuvasta osasta sekä vedinnästä, joiden avulla hampaat voivat liittyä ja erottua, jolloin esine sulkeutuu tai avataan. Vetoketju voi olla valmistettu metallista tai muovista, ja siihen voi liittyä erilaisia muotoiluja sekä vetimiä. Suomen kielen termi vetoketju on vakiintunut ja yleisesti käytetty, ja siihen viitataan usein myös sanalla “vetoketju”.

Etymologisesti vetoketju muodostuu sanoista vetää, joka tarkoittaa venyttämistä tai vetämistä, sekä ketju, jolla viitataan mekanismin rakenteeseen. Suomen kielen termi on kuvaileva ja kuvaa sulkimen toimintaperiaatetta. Moderni, laajasti käytössä oleva vetoketju kehitettiin 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa Gideon Sundbackin kehittelystä Whitcomb Judsonin varhaisten versioiden pohjalta; kehitystyö johti nykyisenlaiseen, luotettavampaan lukitusmekanismiin.

Käytännön kieliopillinen huomio: illatiivi, kuten vetoketjuun, käytetään yleisesti liikettä ilmaisevista verbeistä tai toiminnasta, jossa kohteena on vetoketju. Esimerkki: Hän työnsi kätensä vetoketjuun avatakseen laukun.