vestibuloaistimista

Vestibuloaistimista kuvaa sisäkorvassa sijaitsevan vestibulaarijärjestelmän tuottama tieto, jonka avulla ihminen havaitsee pään liikkeen, suunnan ja asennon gravitaatioon nähden. Tämä aisti on oleellinen osa kehon tilan- ja liikkeentunnistusta ja toimii yhdessä näön sekä proprioseptioiden kanssa tasapainon ylläpitämiseksi sekä avaruudellisen orientaation säilyttämiseksi.

Järjestelmä sijaitsee sisäkorvassa ja koostuu kolmesta kaarikäytävästä sekä kahdesta otolit-elimestä (utriculus ja sacculus). Kaarikäytävät mittaavat pään kiertoliikkeitä kolmessa tilassa, kun taas otolit-elimet havaitsevat lineaarisia kiihtyvyyksiä ja pään asentoa gravitaation suhteen. Näiden rakenteiden liike synnyttää hermosignaaleja, jotka kulkeutuvat vestibulaariseen hermoon ja edelleen aivorunkoon sekä pikkuaivoihin.

Aivot integroivat vestibulaarisen tiedon visuaalisen ja proprioseptiivisen tilannetiedon kanssa. Tämä multimodaalinen sisätilan arviointi tukee tasapainon säilymistä, kehon suunnan ja liikkeen tietoisuutta sekä silmien liikkeiden säätelyä, erityisesti vestibulo-oculaarisen refleksin (VOR) kautta, joka vakauttaa kuvan liikkuvan pään yhteydessä.

Kliinisesti vestibuloaistimisen ongelmat voivat johtaa huimaantumiseen, tasapainon heikentymiseen ja liikkeestä johtuvaan pahoinvointiin. Hyvänlaatuinen asentoperäinen huimaus (BPPV), vestibulaar neuritis ja Menièren tauti ovat esimerkkejä häiriöistä. Kehitys ja ikääntyminen voivat heikentää vestibulaarista toimintaa, mikä lisää kaatumisriskejä.

Tutkimuksessa käytetään kalorinen testi, rotaatiotuoli ja VEMP-tutkimukset sekä kuvantamismenetelmiä. Hoitoon kuuluu vestibulaarinen kuntoutus (VRT) sekä maneuvreja, kuten Epleyn tai Semontin uudelleenasettamismanööverit, jotka voivat lievittää oireita.