vesipohjaisuus

Vesipohjaisuus on geoteknisen ja hydrologisen tutkimuksen termi, jolla kuvataan maa-aines- tai kivilajin kykyä sisältää ja johtaa pohjavettä. Se kattaa sekä veden tilan että veden liikkeen maan sisällä sekä alueelliset piirteet, jotka vaikuttavat pohjaveden määrään ja virtaamiseen.

Taustatekijät: Vesipohjaisuus riippuu poroisuudesta ja permeabiliteetista sekä kerrostuneisuudesta ja vedenlähteiden tasapainosta. Suurempi vedenvarastointikyky ja läpäisevyys sekä veden lisäykset (recharge) lisäävät vesipohjaisuutta. Akviferiperheisiin kuuluvat kerrokset, joissa pohjavettä voidaan varastoida ja liikutella, ja joissa virtausolosuhteet ovat maaston hydrogeologian mukaan määritettyjä.

Mittaaminen ja parametrit: Vesipohjaisuutta arvioidaan mittauksin kuten vedenjohtokyky (K), porosity sekä vedenpaineen ja pohjaveden pinnan määrittämiseen käytetyt kokeet. Tärkeää on myös kerrosten paksuus, veden virtaussuunta ja pysyvyys.

Käyttöalat: Vesipohjaisuus vaikuttaa rakennusten ja infrastruktuurin suunnitteluun sekä vedenhallintaan. Se on tärkeä tekijä perustusten kuivatus- ja vesieristysratkaisuissa sekä tunneleiden ja louhintojen suunnittelussa, jotta vältetään veden aiheuttamat tulvat tai paineet.

Ympäristö ja hallinta: Pohjaveden suojelu ja kestävä vesitalous perustuvat huomioimaan vesipohjaisuus sekä sen vaikutukset veden laatuun ja ekosysteemeihin. Tutkimuksissa vesipohjaisuutta käytetään kuvaamaan alueellisia hydrogeologisia ominaisuuksia ja riskien arviointia.