vesikulaariliikenteen

Vesikulaariliikenteen (vesikulaarinen liikenne) käsite viittaa solujen kalvon kautta tapahtuvaan kuljetukseen, jossa solukalvon muodostavat vesikkelit siirtävät proteiineja, lipidejä ja muita molekyylejä solun eri osiin sekä solukalvon eri puolilta toisille. Liikenne on keskeinen osa solun organisointia, proteiinien oikea-aikaista muokkausta ja solun respondointia ulkoisiin signaaleihin.

Yleinen kuljetuspolku tapahtuu endoplasmallisesta sytoplasman ulkoyhteyden kautta Golgin aparaatin alueelle ja siitä edelleen oikeisiin kohteisiin. ER:stä poistuvat proteiinit pakataan COPII-katettuihin vesikkeleihin ja kulkeutuvat kohti cis-Golgiaa. Golgi-säteen läpikäytävä entsymaattinen muokkaus ja lajittelu tapahtuvat pääasiassa COPI-katteisten vesikkelien ja intra-Golginen liikenteen kautta. Loppukohteita ovat esimerkiksi plasmalemma, lysosomit tai endosomaaliset reiät. Pakattuja aineita voidaan lahjoittaa myös trans-Golgi-verkosta endosomeihin ja lysosomeihin. Endosytoosi tuottaa toisenlaisen polun: kalvon kautta tulevat molekyylit kulkeutuvat endosomeihin, jotka voivat kiertää takaisin solun kalvolle recycling-reittejä käyttäen.

Vesikulaarinen liikenne perustuu koordinoituun proteiinivieminän mekanismiin. Vesikellien tarttuminen kohdekohteeseen tapahtuu tethering- ja docking-vaiheissa, joita säätelevat Rab GTPaasit sekä v- ja t-SNARE-proteiinit. REG-säätely sekä mikrotubulusten avulla tapahtuva kuljetus varmistavat oikean suunnan ja aikataulun. Virheet liikenteessä voivat johtaa proteiinien väärään lajitteluun ja liittyä useisiin sairausmuodoihin.

Vesikulaariliikenteen tutkimus kattaa solukemian perusprosessit sekä sairauksien molekylaariset taustat, mukaan lukien proteiinien muokkaus, lajittelu ja solun sisäinen kommunikaatio.